Koulukiusaaminen.fi

- Kiusatun vastaisku -blogin kirjoittaja on laatinut perusteellisen selvityksen siitä, mitä koulukiusaaminen on.

Kouluväkivalta on tutkimuksissa ja kouluissa yleisesti käytetyn määritelmän mukaan pahaa mieltä aiheuttavia kielteisiä tekoja, jotka ovat tahallisia, kohdistuvat yhteen tai useampaan henkilöön, toistuvat tai tapahtuvat pitkällä aikavälillä ja tilanteeseen liittyy valtaepätasapaino. Kirjassa ”Haukku haavan tekee” kouluväkivalta on määritelty varhaista puuttumista korostaen: ”1) kiusattu kokee, että häntä on kiusattu (subjektiivinen kokemus), ja 2) kiusattu ei ole tasaveroinen puolustautumaan kiusaajaa vastaan (valtaepätasapaino).” Tämä varhaista puuttumista korostava määritelmä mahdollistaa nopean ja tehokkaan puuttumisen väkivaltaan.

Kouluväkivalta voi olla suoraa tai epäsuoraa, henkistä, fyysistä tai sosiaalista. Väkivallan uhka, pelon ilmapiiri, voi olla yhtä tuhoisaa kuin varsinainen väkivalta. Väkivaltaa voi tapahtua lukemattomilla eri tavoilla, myös sellaisilla, joita on vaikea käsittää väkivallaksi. Väkivalta ei rajoitu ainoastaan koulun alueelle ja koulumatkoille, vaan se seuraa kotiin ja vapaa-ajalle mm. sähköisten viestintävälineiden kautta. Yleensä väkivalta tapahtuu piilossa aikuisilta eikä siitä jää todisteita.

Kouluväkivallan syy ei ole uhrissa. Usein väitetään, että syynä ovat uhrin henkilökohtaiset ominaisuudet tai muut näennäiset seikat. Ne eivät ole väkivallan syitä. Väkivallan tekijät kyllä korostavat näennäisiä seikkoja ja hyökkäävät niitä vastaan. Uhri saadaan uskomaan, että hänessä on jotain vikaa. Syyllisyys työnnetään uhrin harteille. Tekijöiden kannalta on yhdentekevää, mikä näennäinen syy on. Pääasia heille on, että joku on saatu erotettua joukosta ja alistettua uhriksi. Erilaisuuden tuottaminen kuuluu väkivallan luonteeseen. Näennäisistä ja keksityistä syistä rakennetaan valheiden verkko. Uhrin on vaikea tai mahdoton päästä irti hänelle tuotetusta maineesta ja hänestä kerrotuista valheista. Kouluväkivallan syiden etsiminen uhreista vain todistaa, kuinka syvälle rakenteellinen väkivalta on yhteisöön pesiytynyt.

Kouluväkivallan syyt ovat väkivallan tekijöissä ja yhteisössä. Väkivallan syyt ovat: 1) Väkivallan tekeminen antaa valtaa. Se nostaa ja ylläpitää asemaa yhteisön arvojärjestyksessä. Vallan hallussapitäjät voivat hallita yhteisöä mielivaltaisesti omien halujensa ja päähänpistojensa mukaan. 2) Väkivallan tekeminen tai siihen osallistuminen kannustajana ja hyväksyjänä on hauskaa. Väkivalta on hauskaa ajanvietettä ja se tarjoaa helppoja onnistumisen elämyksiä. Siitä saa samanlaisen tyydytyksen kuin muistakin onnistumisista ja voitoista. 3) Väkivallan tekeminen lujittaa yhteisöllisyyttä. Se tarjoaa yhteisöllisen kokemuksen väkivallan tekijöille, kannustajille ja hyväksyjille. 4) Tekijän persoonallisuuspiirteisiin kuuluu esimerkiksi itsekkyyttä, empatiakyvyttömyyttä ja piittaamattomuutta säännöistä ja auktoriteeteistä. 5) Yhteisö hyväksyy väkivallan. Kielteisiä seurauksia, kuten tuntuvia rangaistuksia tai yhteisöstä ulossulkemista, ei väkivallan tekijöille tule. 6) Ryhmäpaine ja pelko uhriksi tai yhteisön ulkopuolelle joutumisesta saa tekemään asioita, joita ei muuten tekisi. Muitakin syitä kouluväkivallalle voi olla, kuten esimerkiksi silkka ymmärtämättömyys siitä, että omat teot aiheuttavat toisille pahaa oloa.

Kouluväkivallan syitä tarkastellessa huomataan, että tekijät hyötyvät väkivallasta. Tekijät eivät luovu hyödyistä vapaaehtoisesti, vaan sekä valta että hyöty on otettava pois väkivallan tekijöiltä. Kouluväkivalta on ryhmäilmiö. Toimenpiteet tulee kohdistaa koko yhteisöön. Valtarakenteet on purettava ja väkivaltaan syyllistyvät ryhmät tekijöineen, kannustajineen ja hyväksyjineen on hajotettava.

Kouluväkivallan tekijät eivät etsi haasteita. He etsivät helppoja uhreja. Uhreiksi valikoituvat oppilaat, jotka tavalla tai toisella eroavat tai on erotettu massasta ja ovat heikossa asemassa yhteisössä. Uhriksi joutumiseen ei paljoa tarvita. Riittää, että valtaepätasapaino on tekijän hyväksi.

Kouluväkivallan tekijöinä ovat useimmiten koulun arvojärjestyksen huipulla olevat tai sinne pyrkivät sanavalmiit, rohkeat, röyhkeät, voimakastahtoiset, fyysisesti voimakkaat ja suositut oppilaat, joilla on paljon kavereita ja hännystelijöitä ympärillään. Toki harvoissa tapauksissa saattaa olla vanhan myytin mukaisia pahaa oloaan purkavia kiusaajareppanoitakin. Sellaisissa tapauksissa syyt tekijän oireiluun pitää selvittää. Myös opettajat ja muut koulun aikuiset voivat syyllistyä kouluväkivallan tekemiseen, kannustamiseen ja hyväksymiseen.

Vanha myytti menestyvistä uhreista ja syrjäytyneistä tekijöistä on vain myytti. Väkivallan tekijät tulevat pärjäämään elämässä, mutta uhrit syrjäytetään väkivallasta aiheutuneiden vaurioiden takia. Tässä yhteiskunnassa pärjää samoilla ominaisuuksilla, joilla tekijät kiipesivät koulun arvojärjestyksen huipulle. Heidät pitää pysäyttää. Mitä varhaisemmin pysäytys tapahtuu, sen parempi. Muuten tekijät jatkavat hyödylliseksi osoittautunutta käyttäytymismalliaan koulussa, jatko-opinnoissa, työelämässä, ihmissuhteissa, lastensa kasvatuksessa, vielä vanhainkodissakin. Sellainen ihminen ehtii elämänsä aikana kylvämään paljon tuhoa ympärilleen. Uhreja uhkaa joutuminen opetetun alistumisen kierteeseen. Ensin joudutaan uhriksi koulussa, sitten työelämässä, ja seuraava sukupolvi aloittaa kierteen taas alusta. Jämäkkä puuttuminen ja uhreille jaettu oikea tieto katkaisee kierteen. Uhriksi joutuminen ei ole kenenkään geeneissä tai ennalta määrätyssä kohtalossa. Kouluväkivalta ei ole luonnonvoima, jota ei voi pysäyttää.

KiVa Koulu, asennekasvatus tai empatiaan vetoaminen eivät tehoa kouluväkivaltaan, paitsi aivan lievimmissä tapauksissa, kun väkivalta tapahtuu ymmärtämättömyydestä. Silloin voivat puheet ja toimenpideohjelmat auttaa. Kovaan kouluväkivaltaan toimivat vain kovat keinot, joita koulut ja viranomaiset eivät halua tai kykene käyttämään. Tästä johtuen usein ajaudutaan tilanteeseen, jossa vain uhri voi itse auttaa itseään. Kouluväkivalta loppuu, kun sinä itse päätät niin.

Puuttuminen pitää tehdä välittömästi. Sen voi tehdä uhri itse, uhrin vanhemmat, toiset oppilaat, koulun henkilökunta, oikeastaan kuka tahansa. Siihen riittää jo pelkkä hämmennyksen tunne, että kaikki ei ole nyt kohdallaan. Mitään todisteita ei siihen tarvita. Varhaisessa puuttumisessa ei tarvitse odottaa, että oppaissa ja kirjallisuudessa esitetyt kouluväkivallan tunnusmerkit täyttyvät. Tavoitteena on välitön väkivallan lopettaminen, ei vedenpitävän todistusaineiston kerääminen oikeusjuttua varten. Kouluväkivalta ei lopu itsestään. Puuttumattomuus tai tilanteen seuraaminen johtaa vain väkivallan kovenemiseen.

Puuttumisessa ei milloinkaan saa vedota uhrin todellisiin tai tuotettuihin ominaisuuksiin. Älkää kiusatko sitä, kun se on niin pieni ja heikko. Sille tulee paha mieli, koska se on niin herkkä. Väärin. Tällä tavoin toimimalla aikuinen alleviivaa uhrin heikkoutta ja saa tekijät tuntemaan itsensä vahvoiksi ja voittamattomiksi. Näin toimimalla aikuinen antaa oikeutuksen väkivallalle. Oikea lähestymistapa on sääntökeskeinen. Koulussa on säännöt. Te olette rikkoneet sääntöjä ja siksi teitä sääntöjen mukaan rangaistaan. Tekijöitä rangaistaan, mutta ei häpäistä. Monet aikuiset tuntuvat sotkevan rankaisun ja häpäisyn samaksi asiaksi, ja siksi rankaisu jätetään tekemättä.

Pitäisi olla itsestään selvää, että vanhemmat seuraisivat lastensa elämää ja koulun henkilökunta seuraisi oppilaidensa elämää. Keskustelujen pitäisi olla jokapäiväistä arkea. Aikuisten pitäisi olla herkästi kuulolla lasten ja nuorten elämän tapahtumissa ja mielialoissa. Luottamuksen täytyy olla vahva, jotta lapsi tai nuori uskaltaa puhua mieltään askarruttavista asioista aikuiselle. Yhtä tärkeitä ovat myös ne asiat, jotka jätetään kertomatta. Uhriksi joutuminen aiheuttaa uhrissa pelkoa ja häpeää. Uhri voi vaieta, koska pelkää kertomisesta johtuvia seurauksia. Tekijät ovat voineet uhata kostolla. Uhri voi pelätä aikuisten reaktioita, tai uhri haluaa säästää vanhempiaan ja siksi jättää kertomatta. Jälleen kerran, aikuisten on oltava herkästi kuulolla. Hämmennys tai huoli on otettava vakavasti ja aloitettava selvitykset. Huoli voi osoittautua aiheettomaksi, mutta arkielämään kuuluvana sillä ei voi aiheuttaa vahinkoa. Mikäli tällainen luottamus onnistutaan saavuttamaan, sitä ei saa rikkoa. Vanhemman pitää uskoa lapsensa kertomaa. Jos aikuinen ohittaa lapsen tai nuoren huolen, eikä tee mitään tai toimii väärin, lapsi tai nuori ei enää toista kertaa kerro hänelle mitään. Liian lepsut puuttumistoimenpiteet ja väkivallan jatkuminen rikkovat luottamuksen. Vääriä toimia aikuisilta ovat esimerkiksi vähättely, selittely ja uhrin rankaiseminen. Jos uhrin saamien häirintäviestien takia aikuinen takavarikoi puhelimen ja kieltää käyttämästä tietokonetta, uhrille se tarkoittaa, että häntä rangaistaan uhriksi joutumisesta. Yhdenkään aikuisen ei enää pitäisi vähätellä ja selittää väkivaltaa sanomalla lapselle, että se on vain leikkiä, kiusaajat ovat vain lapsellisia, kiusaajat purkavat pahaa oloaan, pojat ovat poikia, älä ota sitä vakavasti, päästä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ei haukku haavaa tee, käännä toinen poski ja anna anteeksi. Yhdenkään aikuisen ei enää pitäisi opettaa lapsia ja nuoria alistumaan väkivallan edessä.

Kouluväkivalta pitää saada loppumaan keinoja kaihtamatta. Väkivalta aiheuttaa uhreille jatkuvaa kärsimystä, eikä väkivallasta uhreille koituvia seurauksia voi etukäteen tietää. Väkivalta aiheuttaa vaurioita sitä todennäköisemmin, mitä pitempään ja rajumpana väkivalta jatkuu. Vauriot voivat jäädä pysyviksi. Ne tulevat häiritsemään tai jopa hallitsemaan koko loppuelämää. Vaurioita ei välttämättä heti huomata, vaan ne alkavat häiritä elämää vasta jatko-opintojen aikana tai jonkin myöhemmän kriisin yhteydessä. Tilanne voi nyt näyttää olevan hallussa ja uhri voi vaikuttaa normaalilta reippaalta itseltään, mutta viiden tai kymmenen vuoden päästä tilanne voi olla aivan toinen. Pahin mahdollinen voi toteutua, uskokaa se jo nyt ja suhtautukaa asiaan vakavasti. Väkivallan lopettaminen ei riitä, vaan jälkihoito on järjestettävä asianmukaisesti.