Koulukiusaaminen.fi

- Kiusatun vastaisku -blogin kirjoittaja on laatinut perusteellisen selvityksen siitä, mitä koulukiusaaminen on.
- Blogisti käsittelee koulukiusaamisen määritelmää, kiusaamisen syitä ja seurauksia, sekä kiusaamiseen puuttumista myös aikuisille hyödyllisestä näkökulmasta.

Kouluväkivalta on yleisesti käytetyn määritelmän mukaan pahaa mieltä aiheuttavia kielteisiä tekoja, jotka ovat tahallisia, kohdistuvat yhteen tai useampaan henkilöön, toistuvat tai tapahtuvat pitkällä aikavälillä, ja tilanteeseen liittyy valtaepätasapaino. Kirjassa ”Haukku haavan tekee” kouluväkivalta on määritelty varhaista puuttumista korostaen: ”1) kiusattu kokee, että häntä on kiusattu (subjektiivinen kokemus), ja 2) kiusattu ei ole tasaveroinen puolustautumaan kiusaajaa vastaan (valtaepätasapaino).” Tämä varhaista puuttumista korostava määritelmä mahdollistaa tehokkaamman puuttumisen väkivaltaan.

Kouluväkivalta voi olla suoraa tai epäsuoraa. Se voi olla henkistä, fyysistä, sosiaalista tai seksuaalista. Henkinen väkivalta on yhtä tuhoisaa kuin fyysinen väkivalta. Pelkkä väkivallan uhka, pelon ilmapiiri, voi olla yhtä tuhoisaa kuin varsinainen väkivalta. Väkivaltaa tapahtuu lukemattomilla eri tavoilla, myös sellaisilla, joita on vaikea käsittää väkivallaksi. Jo niinkin hienovarainen asia kuin ulossulkeminen voi tuntua uhrista sosiaaliselta kuolemalta. Väkivalta ei aina rajoitu ainoastaan koulun alueelle ja koulumatkoille, vaan se voi seurata kotiin ja vapaa-ajalle muunmuassa sähköisten viestintävälineiden kautta. Yleensä väkivalta tapahtuu piilossa aikuisilta eikä siitä jää todisteita, mutta esimerkiksi väkivaltavideot voivat levitä suurelle yleisölle ja jäädä näkyville pysyvästi.

Kouluväkivallan syy ei ole uhrissa. Uhriksi joutuminen ei ole kenenkään geeneissä, eikä kyse ole mistään roolileikistä. Usein väitetään, että syynä ovat uhrin henkilökohtaiset ominaisuudet tai muut näennäiset seikat. Ne eivät ole väkivallan syitä. Väkivallan tekijät kyllä korostavat näitä seikkoja ja hyökkäävät niitä vastaan. Uhri saadaan uskomaan, että hänessä on jotain vikaa. Tekijöiden kannalta on yhdentekevää, mikä näennäinen syy on. Pääasia heille on, että joku on saatu erotettua joukosta ja alistettua huonoon asemaan yhteisössä. Erilaisuuden tuottaminen kuuluu väkivallan luonteeseen. Luotu tunne on inho uhria kohtaan, ei kateus niinkuin usein väitetään. Uhrin on vaikea tai mahdoton päästä irti hänelle tuotetusta maineesta ja hänestä kerrotuista valheista. Uhriksi joutumiseen ei paljoa tarvita. Riittää, että valtaepätasapaino on tekijöiden hyväksi. Tekijät eivät etsi haasteita. He etsivät helppoja uhreja. Kouluväkivallan syiden etsiminen uhreista vain todistaa, kuinka syvälle rakenteellinen väkivalta on yhteisöön pesiytynyt.

Kouluväkivallan syyt ovat väkivallan tekijöissä ja yhteisössä. Väkivallan syitä ovat muunmuassa:

1) Väkivallan tekeminen antaa valtaa. Se nostaa ja ylläpitää asemaa yhteisön arvojärjestyksessä. Vallan hallussapitäjät voivat hallita yhteisöä mielivaltaisesti omien halujensa ja päähänpistojensa mukaan.

2) Väkivallan tekeminen tai siihen osallistuminen kannustajana tai hyväksyjänä on hauskaa. Väkivalta on hauskaa ajanvietettä ja se tarjoaa helppoja onnistumisen elämyksiä. Siitä saa samanlaisen tyydytyksen kuin muistakin onnistumisista.

3) Väkivallan tekeminen lujittaa yhteisöllisyyttä. Siitä saa huomiota ja hyväksyntää. Se tarjoaa yhteisöllisen kokemuksen väkivallan tekijöille, kannustajille ja hyväksyjille.

4) Yhteisö hyväksyy väkivallan. Kielteisiä seurauksia, kuten tuntuvia rangaistuksia, ei väkivallan tekijöille tule.

5) Ryhmäpaine ja pelko uhriksi tai yhteisön ulkopuolelle joutumisesta saavat tekemään asioita, joita ei muuten tekisi.

6) Kouluyhteisön arvojärjestyksen huipulla oleminen nostaa asemaa myös seksuaalisessa hierarkiassa.

7) Tekijän persoonallisuuspiirteisiin kuuluu esimerkiksi itsekkyyttä, empatiakyvyttömyyttä ja piittaamattomuutta säännöistä ja auktoriteeteistä.

8) Muitakin syitä kouluväkivallalle voi olla, kuten silkka ymmärtämättömyys siitä, että omat teot aiheuttavat toisille pahaa oloa.

Kouluväkivallan syitä tarkastellessa huomataan, että tekijät hyötyvät väkivallasta. Tekijät eivät luovu hyödyistä vapaaehtoisesti, vaan sekä valta että hyöty on otettava heiltä pois. Kouluväkivalta on ryhmäilmiö. Toimenpiteet tulee kohdistaa koko yhteisöön. Peruskoulu voi olla turhauttava ja lannistava ympäristö, joka jo itsestään aiheuttaa häiriökäyttäytymistä. Valtarakenteet on purettava ja väkivaltaan syyllistyvät ryhmät tekijöineen, kannustajineen ja hyväksyjineen on hajotettava.

Kouluväkivallan tekijöinä ovat useimmiten koulun arvojärjestyksen huipulla olevat tai sinne pyrkivät sanavalmiit, rohkeat, röyhkeät, voimakastahtoiset, fyysisesti voimakkaat ja suositut oppilaat, joilla on paljon kavereita ja hännystelijöitä ympärillään. Myös opettajat ja muut koulun aikuiset voivat syyllistyä kouluväkivallan tekemiseen, kannustamiseen ja hyväksymiseen.

Usein kuulee väitettävän, että kouluväkivallan tekijät tulisivat huonoista kotioloista. Huonot kotiolot enemmänkin altistavat uhriksi joutumiselle. Usein myös väitetään, että syynä väkivaltaiseen käyttäytymiseen olisi tekijän pahan olon purkaminen. Jos joku purkaa pahaa oloaan, on se uhri, joka käyttää päihteitä tai tekee jotain muuta itseään vahingoittavaa. Toki joissain tapauksissa saattaa olla vanhan myytin mukaisia pahaa oloaan purkavia kiusaajareppanoita. Voi olla, että tekijä on joutunut myös itse uhriksi. Sellaisissa tapauksissa syyt tekijän oireiluun pitää selvittää.

Kouluväkivallassa ei ole kyse riidoista eikä tappeluista. Kouluväkivallassa on kyse väkivaltarikoksista. Valitettavasti lain pitkä koura ei ulotu alaikäisiin. Rikostapauksia käsittelevät aivan väärät tahot, eli opetus-, sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset. Tekijä voi puolustautua kertomalla ihan mitä tahansa tekosyitä. Tekijä voi vaikka väittää, että kyse oli yhteisestä leikistä tai huumorista. Tekijän selityksiä ei pidä uskoa ilman tarkempaa tutkimista. Väkivallan uhrille ei tule selittää tekijän selityksiä, taustaa tai motiiveja. Siinä tulee vähätelleeksi rikoksen vakavuutta, mikä lisää uhrin kärsimystä. Kouluväkivalta on väärin, oli tekijän selitys, tausta tai motiivi minkälainen tahansa.

Vanha myytti menestyvistä uhreista ja syrjäytyneistä tekijöistä on vain myytti. Väkivallan tekijät pärjäävät elämässä, mutta uhrit voivat joutua syrjäytetyiksi väkivallan aiheuttamien vaurioiden takia. Julkisuudessa esiintyy vain elämässään menestyneitä uhreja. Se vääristää mielikuvaa ja osaltaan estää väkivaltaan puuttumista, kun uskomus väkivallan jalostavasta vaikutuksesta elää vahvana. Syrjäytetyt eivät lehtiin pääse.

Tässä yhteiskunnassa pärjää samoilla ominaisuuksilla, joilla tekijät kiipesivät koulun arvojärjestyksen huipulle. Heidät pitää pysäyttää. Mitä varhaisemmin pysäytys tapahtuu, sen parempi. Muuten tekijät jatkavat hyödylliseksi osoittautunutta käyttäytymismalliaan koulussa, jatko-opinnoissa, työelämässä, ihmissuhteissa, lastensa kasvatuksessa, vielä vanhainkodissakin. Sellainen ihminen ehtii elämänsä aikana kylvämään paljon tuhoa ympärilleen.

KiVa Koulu, asennekasvatus tai empatiaan vetoaminen eivät tehoa kouluväkivaltaan, paitsi aivan lievimmissä tapauksissa, kun väkivalta tapahtuu ymmärtämättömyydestä. Silloin voivat puheet ja toimenpideohjelmat auttaa. Kovaan kouluväkivaltaan toimivat vain kovat keinot, joita koulut ja viranomaiset eivät saa, kykene tai halua käyttää. Tästä johtuen usein ajaudutaan tilanteeseen, jossa vain uhri voi itse auttaa itseään. Kouluväkivalta loppuu, kun sinä itse päätät niin. Kouluväkivalta ei ole luonnonvoima, jota ei voi pysäyttää.

Puuttuminen pitää tehdä välittömästi. Siihen riittää jo pelkkä hämmennyksen tunne, että kaikki ei ole nyt kohdallaan. Mitään todisteita ei siihen tarvita. Varhaisessa puuttumisessa ei tarvitse odottaa, että oppaissa ja kirjallisuudessa esitetyt kouluväkivallan tunnusmerkit täyttyvät. Tavoitteena on välitön väkivallan lopettaminen, ei vedenpitävän todistusaineiston kerääminen oikeusjuttua varten. Kouluväkivalta ei lopu itsestään. Puuttumattomuus johtaa vain väkivallan kovenemiseen.

Uhreja puolustavat oppilaat ovat pelkkä myytti. Uhrien puolustaminen vaatii yhteisön arvojärjestyksen huipulla oloa. Valitettavasti siellä ovat kouluväkivallan tekijät. Muut puolustamista yrittävät pudotetaan arvojärjestyksen pohjalle, ja heillä on suuri vaara joutua itse kouluväkivallan uhriksi.

Puuttumisessa ei milloinkaan saa vedota uhrin todellisiin tai tuotettuihin ominaisuuksiin. Älkää kiusatko sitä, koska se on niin pieni ja heikko. Sille tulee paha mieli, koska se on niin herkkä. Väärin. Tällä tavoin toimimalla aikuinen alleviivaa uhrin erilaisuutta ja saa tekijät tuntemaan itsensä vahvoiksi ja voittamattomiksi. Näin toimimalla aikuinen antaa oikeutuksen väkivallalle. Oikea lähestymistapa on sääntökeskeinen. Koulussa on säännöt. Te olette rikkoneet sääntöjä ja siksi teitä sääntöjen mukaan rangaistaan. Tekijöitä rangaistaan, mutta ei häpäistä. Monet aikuiset tuntuvat sotkevan rankaisun ja häpäisyn samaksi asiaksi, ja siksi rankaisu jätetään tekemättä. Rankaisematta jättäminen rikkoo uhrin kokemuksen oikeudenmukaisuudesta.

Pitäisi olla itsestään selvää, että vanhemmat seuraavat lastensa elämää ja koulun henkilökunta seuraa oppilaidensa elämää. Keskustelujen pitäisi olla jokapäiväistä arkea. Aikuisten pitäisi olla herkästi kuulolla lasten ja nuorten elämän tapahtumissa ja mielialoissa. Luottamuksen täytyy olla vahva, jotta lapsi tai nuori uskaltaa puhua mieltään askarruttavista asioista aikuiselle. Yhtä tärkeitä ovat myös ne asiat, jotka jätetään kertomatta. Uhriksi joutuminen aiheuttaa uhrissa pelkoa ja häpeää. Uhri voi vaieta, koska pelkää kertomisesta johtuvia seurauksia. Tekijät ovat voineet uhata kostolla. Uhri voi pelätä aikuisten reaktioita, tai uhri haluaa säästää vanhempiaan ja siksi jättää kertomatta. Jälleen kerran, aikuisten on oltava herkästi kuulolla.

Aikuisen on otettava oma hämmennyksensä tai huolensa vakavasti ja aloitettava selvitykset. Huoli voi osoittautua aiheettomaksi, mutta arkielämään kuuluvana sillä ei voi aiheuttaa vahinkoa. Mikäli luottamus onnistutaan saavuttamaan, sitä ei saa rikkoa. Vanhemman pitää uskoa lapsensa kertomaa. Jos aikuinen ohittaa lapsen tai nuoren hädän, eikä tee mitään tai toimii väärin, lapsi tai nuori ei enää toista kertaa kerro hänelle asioistaan. Liian lepsut puuttumistoimenpiteet ja väkivallan jatkuminen rikkovat luottamuksen. Vääriä toimia aikuisilta ovat esimerkiksi vähättely, selittely ja uhrin rankaiseminen. Jos uhrin saamien häirintäviestien takia aikuinen takavarikoi puhelimen ja kieltää käyttämästä tietokonetta, uhrille se tarkoittaa, että häntä rangaistaan uhriksi joutumisesta. Yhdenkään aikuisen ei enää pitäisi vähätellä ja selittää väkivaltaa sanomalla lapselle, että se on vain leikkiä, kiusaajat ovat vain lapsellisia, kiusaajat purkavat pahaa oloaan, älä ota sitä vakavasti, päästä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ei haukku haavaa tee, käännä toinen poski ja anna anteeksi. Uhrin ei tarvitse edes kuulla, että aikuinen tuntee myötätuntoa tekijää kohtaan. Yhdenkään aikuisen ei enää pitäisi opettaa lapsia ja nuoria alistumaan väkivallan edessä.

Kouluväkivalta pitää saada loppumaan keinoja kaihtamatta. Väkivalta aiheuttaa uhreille jatkuvaa kärsimystä, eikä väkivallasta uhreille koituvia seurauksia voi etukäteen tietää. Väkivalta aiheuttaa vaurioita sitä todennäköisemmin, mitä pidempään ja rajumpana väkivalta jatkuu. Vauriot voivat jäädä pysyviksi. Ne voivat ohjata käyttäytymistä ja antaa epäterveellisiä selviytymismalleja. Ne voivat häiritä tai jopa hallita koko loppuelämää. Vaurioita ei välttämättä heti huomaa, vaan ne alkavat häiritä elämää vasta jatko-opintojen aikana tai jonkin myöhemmän kriisin yhteydessä. Tilanne voi nyt näyttää olevan hallussa ja uhri voi vaikuttaa normaalilta itseltään, mutta viiden tai kymmenen vuoden päästä tilanne voi olla aivan toinen. Väkivallan lopettaminen ei riitä, vaan jälkihoito on järjestettävä asianmukaisesti. Vaikka suurin osa uhreista selviytyy ilman suurempia ongelmia, on väkivallan lopettaminen otettava vakavasti, koska pahin voi tapahtua juuri sinulle tai läheisellesi.