Päivi Hamaruksen kirjassa ”Haukku haavan tekee” kouluväkivalta on määritelty varhaista puuttumista korostaen: ”1) kiusattu kokee, että häntä on kiusattu (subjektiivinen kokemus), ja 2) kiusattu ei ole tasaveroinen puolustautumaan kiusaajaa vastaan (valtaepätasapaino).” Tämä varhaista puuttumista korostava määritelmä mahdollistaa nopean ja tehokkaan puuttumisen väkivaltaan. Kouluväkivalta voi olla suoraa tai epäsuoraa, henkistä, fyysistä tai sosiaalista. Väkivallan uhka, pelon ilmapiiri, voi olla yhtä tuhoisaa kuin varsinainen väkivalta. Väkivaltaa voi tapahtua lukemattomilla eri tavoilla, myös sellaisilla, joita on vaikea käsittää väkivallaksi. Väkivalta ei rajoitu ainoastaan koulun alueelle ja koulumatkoille, vaan se seuraa kotiin ja vapaa-ajalle mm. sähköisten viestintävälineiden kautta. Yleensä väkivalta tapahtuu piilossa aikuisilta eikä siitä jää todisteita.

Kouluväkivallan syy ei ole uhrissa. Usein väitetään, että syynä ovat uhrin henkilökohtaiset ominaisuudet tai muut näennäiset seikat. Ne eivät ole väkivallan syitä. Väkivallan tekijät kyllä korostavat näennäisiä seikkoja ja hyökkäävät niitä vastaan. Uhri saadaan uskomaan, että hänessä on jotain vikaa. Syyllisyys työnnetään uhrin harteille. Tekijöiden kannalta on yhdentekevää, mikä näennäinen syy on. Pääasia heille on, että joku on saatu erotettua joukosta ja alistettua uhriksi. Erilaisuuden tuottaminen kuuluu väkivallan luonteeseen. Näennäisistä ja keksityistä syistä rakennetaan valheiden verkko. Uhrin on vaikea tai mahdoton päästä irti hänelle tuotetusta maineesta ja hänestä kerrotuista valheista. Kouluväkivallan syiden etsiminen uhreista vain todistaa, kuinka syvälle rakenteellinen väkivalta on yhteisöön pesiytynyt.

Kouluväkivallan syyt ovat väkivallan tekijöissä ja yhteisössä. Väkivallan syyt ovat: 1) Väkivallan tekeminen antaa valtaa. Se nostaa ja ylläpitää asemaa yhteisön arvojärjestyksessä. Vallan hallussapitäjät voivat hallita yhteisöä mielivaltaisesti omien halujensa ja päähänpistojensa mukaan. 2) Väkivallan tekeminen tai siihen osallistuminen kannustajana ja hyväksyjänä on hauskaa. Väkivalta on hauskaa ajanvietettä ja se tarjoaa helppoja onnistumisen elämyksiä. Siitä saa samanlaisen tyydytyksen kuin muistakin onnistumisista ja voitoista. 3) Väkivallan tekeminen lujittaa yhteisöllisyyttä. Se tarjoaa yhteisöllisen kokemuksen väkivallan tekijöille, kannustajille ja hyväksyjille. 4) Tekijän persoonallisuuspiirteisiin kuuluu esimerkiksi itsekkyyttä, empatiakyvyttömyyttä ja piittaamattomuutta säännöistä ja auktoriteeteistä. 5) Yhteisö hyväksyy väkivallan. Kielteisiä seurauksia, kuten tuntuvia rangaistuksia tai yhteisöstä ulossulkemista, ei väkivallan tekijöille tule. 6) Ryhmäpaine ja pelko uhriksi tai yhteisön ulkopuolelle joutumisesta saa tekemään asioita, joita ei muuten tekisi. Muitakin syitä kouluväkivallalle voi olla, kuten esimerkiksi silkka ymmärtämättömyys siitä, että omat teot aiheuttavat toisille pahaa oloa.

Kouluväkivallan syitä tarkastellessa huomataan, että tekijät hyötyvät väkivallasta. Tekijät eivät luovu hyödyistä vapaaehtoisesti, vaan sekä valta että hyöty on otettava pois väkivallan tekijöiltä. Kouluväkivalta on ryhmäilmiö. Toimenpiteet tulee kohdistaa koko yhteisöön. Valtarakenteet on purettava ja väkivaltaan syyllistyvät ryhmät tekijöineen, kannustajineen ja hyväksyjineen on hajotettava.

Kouluväkivallan tekijät eivät etsi haasteita. He etsivät helppoja uhreja. Uhreiksi valikoituvat oppilaat, jotka tavalla tai toisella eroavat tai on erotettu massasta ja ovat heikossa asemassa yhteisössä. Uhriksi joutumiseen ei paljoa tarvita. Riittää, että valtaepätasapaino on tekijän hyväksi.

Kouluväkivallan tekijöinä ovat useimmiten koulun arvojärjestyksen huipulla olevat tai sinne pyrkivät sanavalmiit, rohkeat, röyhkeät, voimakastahtoiset, fyysisesti voimakkaat ja suositut oppilaat, joilla on paljon kavereita ja hännystelijöitä ympärillään. Toki harvoissa tapauksissa saattaa olla vanhan myytin mukaisia pahaa oloaan purkavia kiusaajareppanoitakin. Sellaisissa tapauksissa syyt tekijän oireiluun pitää selvittää. Myös opettajat ja muut koulun aikuiset voivat syyllistyä kouluväkivallan tekemiseen, kannustamiseen ja hyväksymiseen.

Vanha myytti menestyvistä uhreista ja syrjäytyneistä tekijöistä on vain myytti. Väkivallan tekijät tulevat pärjäämään elämässä, mutta uhrit syrjäytetään väkivallasta aiheutuneiden vaurioiden takia. Tässä yhteiskunnassa pärjää samoilla ominaisuuksilla, joilla tekijät kiipesivät koulun arvojärjestyksen huipulle. Heidät pitää pysäyttää. Mitä varhaisemmin pysäytys tapahtuu, sen parempi. Muuten tekijät jatkavat hyödylliseksi osoittautunutta käyttäytymismalliaan koulussa, jatko-opinnoissa, työelämässä, ihmissuhteissa, lastensa kasvatuksessa, vielä vanhainkodissakin. Sellainen ihminen ehtii elämänsä aikana kylvämään paljon tuhoa ympärilleen. Uhreja uhkaa joutuminen opetetun alistumisen kierteeseen. Ensin joudutaan uhriksi koulussa, sitten työelämässä, ja seuraava sukupolvi aloittaa kierteen taas alusta. Jämäkkä puuttuminen ja uhreille jaettu oikea tieto katkaisee kierteen. Uhriksi joutuminen ei ole kenenkään geeneissä tai ennalta määrätyssä kohtalossa. Kouluväkivalta ei ole luonnonvoima, jota ei voi pysäyttää.

KiVa Koulu, asennekasvatus tai empatiaan vetoaminen eivät tehoa kouluväkivaltaan, paitsi aivan lievimmissä tapauksissa, kun väkivalta tapahtuu ymmärtämättömyydestä. Silloin voivat puheet ja toimenpideohjelmat auttaa. Kovaan kouluväkivaltaan toimivat vain kovat keinot, joita koulut ja viranomaiset eivät halua tai kykene käyttämään. Tästä johtuen usein ajaudutaan tilanteeseen, jossa vain uhri voi itse auttaa itseään. Kouluväkivalta loppuu, kun sinä itse päätät niin.

Puuttuminen pitää tehdä välittömästi. Sen voi tehdä uhri itse, uhrin vanhemmat, toiset oppilaat, koulun henkilökunta, oikeastaan kuka tahansa. Siihen riittää jo pelkkä hämmennyksen tunne, että kaikki ei ole nyt kohdallaan. Mitään todisteita ei siihen tarvita. Varhaisessa puuttumisessa ei tarvitse odottaa, että oppaissa ja kirjallisuudessa esitetyt kouluväkivallan tunnusmerkit täyttyvät. Tavoitteena on välitön väkivallan lopettaminen, ei vedenpitävän todistusaineiston kerääminen oikeusjuttua varten. Kouluväkivalta ei lopu itsestään. Puuttumattomuus tai tilanteen seuraaminen johtaa vain väkivallan kovenemiseen.

Puuttumisessa ei milloinkaan saa vedota uhrin todellisiin tai tuotettuihin ominaisuuksiin. Älkää kiusatko sitä, kun se on niin pieni ja heikko. Sille tulee paha mieli, koska se on niin herkkä. Väärin. Tällä tavoin toimimalla aikuinen alleviivaa uhrin heikkoutta ja saa tekijät tuntemaan itsensä vahvoiksi ja voittamattomiksi. Näin toimimalla aikuinen antaa oikeutuksen väkivallalle. Oikea lähestymistapa on sääntökeskeinen. Koulussa on säännöt. Te olette rikkoneet sääntöjä ja siksi teitä sääntöjen mukaan rangaistaan. Tekijöitä rangaistaan, mutta ei häpäistä. Monet aikuiset tuntuvat sotkevan rankaisun ja häpäisyn samaksi asiaksi, ja siksi rankaisu jätetään tekemättä.

Pitäisi olla itsestään selvää, että vanhemmat seuraisivat lastensa elämää ja koulun henkilökunta seuraisi oppilaidensa elämää. Keskustelujen pitäisi olla jokapäiväistä arkea. Aikuisten pitäisi olla herkästi kuulolla lasten ja nuorten elämän tapahtumissa ja mielialoissa. Luottamuksen täytyy olla vahva, jotta lapsi tai nuori uskaltaa puhua mieltään askarruttavista asioista aikuiselle. Yhtä tärkeitä ovat myös ne asiat, jotka jätetään kertomatta. Uhriksi joutuminen aiheuttaa uhrissa pelkoa ja häpeää. Uhri voi vaieta, koska pelkää kertomisesta johtuvia seurauksia. Tekijät ovat voineet uhata kostolla. Uhri voi pelätä aikuisten reaktioita, tai uhri haluaa säästää vanhempiaan ja siksi jättää kertomatta. Jälleen kerran, aikuisten on oltava herkästi kuulolla. Hämmennys tai huoli on otettava vakavasti ja aloitettava selvitykset. Huoli voi osoittautua aiheettomaksi, mutta arkielämään kuuluvana sillä ei voi aiheuttaa vahinkoa. Mikäli tällainen luottamus onnistutaan saavuttamaan, sitä ei saa rikkoa. Vanhemman pitää uskoa lapsensa kertomaa. Jos aikuinen ohittaa lapsen tai nuoren huolen, eikä tee mitään tai toimii väärin, lapsi tai nuori ei enää toista kertaa kerro hänelle mitään. Liian lepsut puuttumistoimenpiteet ja väkivallan jatkuminen rikkovat luottamuksen. Vääriä toimia aikuisilta ovat esimerkiksi vähättely, selittely ja uhrin rankaiseminen. Jos uhrin saamien häirintäviestien takia aikuinen takavarikoi puhelimen ja kieltää käyttämästä tietokonetta, uhrille se tarkoittaa, että häntä rangaistaan uhriksi joutumisesta. Yhdenkään aikuisen ei enää pitäisi vähätellä ja selittää väkivaltaa sanomalla lapselle, että se on vain leikkiä, kiusaajat ovat vain lapsellisia, kiusaajat purkavat pahaa oloaan, pojat ovat poikia, älä ota sitä vakavasti, päästä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ei haukku haavaa tee, käännä toinen poski ja anna anteeksi. Yhdenkään aikuisen ei enää pitäisi opettaa lapsia ja nuoria alistumaan väkivallan edessä.

Kouluväkivalta pitää saada loppumaan keinoja kaihtamatta. Väkivalta aiheuttaa uhreille jatkuvaa kärsimystä, eikä väkivallasta uhreille koituvia seurauksia voi etukäteen tietää. Väkivalta aiheuttaa vaurioita sitä todennäköisemmin, mitä pitempään ja rajumpana väkivalta jatkuu. Vauriot voivat jäädä pysyviksi. Ne tulevat häiritsemään tai jopa hallitsemaan koko loppuelämää. Vaurioita ei välttämättä heti huomata, vaan ne alkavat häiritä elämää vasta jatko-opintojen aikana tai jonkin myöhemmän kriisin yhteydessä. Tilanne voi nyt näyttää olevan hallussa ja uhri voi vaikuttaa normaalilta reippaalta itseltään, mutta viiden tai kymmenen vuoden päästä tilanne voi olla aivan toinen. Pahin mahdollinen voi toteutua, uskokaa se jo nyt ja suhtautukaa asiaan vakavasti. Väkivallan lopettaminen ei riitä, vaan jälkihoito on järjestettävä asianmukaisesti.

Olen kirjoittanut nämä ohjeet peruskoulua käyvän uhrin näkökulmasta, korostaen uhrin omia mahdollisuuksia ja keinoja väkivallan lopettamiseen. Painopiste on passiivisissa, helpoissa, täysin laillisissa ja vähiten aktiivista vastarintaa vaativissa keinoissa. Toivon todella, että ratkaisu löytyisi jo helpoimmista ja kevyimmistä keinoista. Pidemmälle viedyt ja koviin keinoihin kehottavat ohjeet saattavat tuntua yliampuvilta. Osa kouluväkivallan uhreista on kuitenkin äärimmäisessä hädässä. Väkivaltaa on kestänyt kauan, puuttumisyritykset ovat epäonnistuneet, mielenterveys on rikottu, viranomaiset ovat osoittautuneet uhrin pahimmiksi vihollisiksi, aikuiset eivät piittaa, ja silti kouluun on pakko mennä. Ohjeiden on toimittava myös silloin. Lisäksi jokaisen uhriksi joutuneen on hyvä tietää, minkälaiseksi tilanne voi pahimmillaan mennä, mitä silloin voi vielä tehdä, ja miten tilanteen kärjistyminen voidaan ehkäistä. Ohjeet eivät ole tärkeysjärjestyksessä, vaikka olen pitänyt tärkeimpänä ohjeena väkivaltaisesta yhteisöstä poistumista. Olen koonnut ja päivittänyt näitä ohjeita sitä mukaa, kun tietämykseni ja kokemukseni aiheesta on karttunut. Jatkan päivitysten tekoa, kun siihen on taas aihetta.

OHJEITA KOULUVÄKIVALLAN UHREILLE

Sinulla on laissa määritelty oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja turvalliseen oppimisympäristöön. Suomen lain lisäksi oikeuksiasi määrittävät kansainväliset sopimukset. Sinulla ei ole velvollisuutta käydä koulua väkivallan ja väkivallan uhan alaisena. Jos oikeuksiasi ei voida turvata, ei kouluun tarvitse mennä. Voit mennä kouluun, kun väkivalta ja väkivallan uhka on sieltä lopullisesti kitketty.

Laki ei edellytä oppivelvollisuuden suorittamista koululaitoksessa. Suomessa on vain oppivelvollisuus, ei koulupakkoa. Suorita oppivelvollisuutesi kotikoulussa, nettikoulussa, feenikskoulussa, kristillisessä koulussa, etäopetuksessa, yksityisopetuksessa tai aikuisopetuksessa. Tutki vaihtoehtoja ja valitse niistä itsellesi sopivin. Huomioi, että ammattilaiset voivat vastustaa rajustikin pyrkimyksiäsi opiskella muualla kuin tavallisessa peruskoulussa. Lisäkustannuksista joudut vastaamaan itse.

Pyydä apua vain oikeilta asiantuntijoilta. Koulukiusaaminen.fi -sivusto on listannut linkkejä asiantunteviin tukikeskuksiin ja muihin kouluväkivallan uhreja auttaviin tahoihin. Tukikeskus Valopilkku palvelee maanlaajuisesti ja Kiusatut palvelee pirkanmaalaisia.

Lue kouluväkivallasta kertovaa tietokirjallisuutta. Kun tiedät mistä kouluväkivallassa on kyse, ei sinua voida johtaa harhaan väärillä ja valheellisilla väitteillä. Hyviä kirjoja ovat kirjoittaneet mm. Päivi Hamarus ja Gunnar Höistad. Lue ja opi kouluväkivallan uhrien kokemuksista. Useimpia keinoja on jo yritetty tuhansia kertoja. Selvitä muiden kokemuksista, mikä on toiminut ja mikä ei.

Suhtaudu kriittisesti uhreille tarkoitettuihin ohjeisiin, esimerkiksi KiVa Koulun ja MLL:n tarjoamiin. Valtaosa ihmisistä on täysin vihjeettömiä kouluväkivallan edessä. Tavallisilta ihmisiltä on turha odottaa hyviä ohjeita, mutta useat ammattilaisetkaan eivät ymmärrä väkivallan todellista luonnetta ja uhrin kokemusta. Ohjeet ja mielipiteet ovat hyvässä tapauksessa hyödyttömiä, mutta huonossa tapauksessa ne aiheuttavat sinulle vielä enemmän haittaa.

Vanhempasi eivät välttämättä tajua, että jotain on pielessä. Kerro heille mitä koulussa tapahtuu ja miltä se sinusta tuntuu. Vaikka kertoisit asioistasi heille, voi olla etteivät vanhempasi tule tajuamaan tilanteesi vakavuutta, ei vaikka itkisit ja huutaisit joka aamu ettet halua mennä kouluun. Vanhemmillasi ei välttämättä ole tietotaitoa, eivätkä he osaa selvitellä tapaustasi ammattilaisten kanssa. Pyydä vanhempiasi lukemaan tietokirjallisuutta ja kirjoituksia kouluväkivallasta. Pyydä heitä ottamaan yhteyttä asiantuntijoihin ja keskustelemaan heidän kanssaan.

Kouluissa eletään suljetussa kuplassa. Vanhempien ainoa omakohtainen kokemus koulun toiminnasta rajoittuu (kullattujen lapsuusmuistojen lisäksi) juhlatilaisuuksiin, vanhempainiltoihin ja päivittäiseen näkymään koulun portilta, jos vanhempi saattaa lapsen kouluun. Vanhemmat saavat tietoa koulun tapahtumista vain, jos lapsi kertoo niistä. Miksi vanhemmat eivät itse lähtisi kouluun katsomaan, minkälaista arki siellä on? Vanhempien silmät avautuisivat aivan uudella tavalla lapsen kertomalle, kun he itse näkisivät kaiken sen levottomuuden, mikä kouluissa vallitsee niin opettajien läsnäollessa kuin oppilaiden ollessa ilman valvontaa. Ulkopuolisten aikuisten läsnäolo saattaisi rauhoittaa koulun arkea. Sen lisäksi, että ulkopuoliset aikuiset olisivat silminnäkijöinä ja todistajina näkyvälle väkivallalle, he voisivat huomata piilossa olevan väkivallan ja oppilaiden väliset hierarkiat ja auttaa puuttumaan niihin. Vanhemmilla on laillinen oikeus seurata opetusta. Itse asiassa kuka tahansa saa mennä seuraamaan opetusta, mutta koulun rehtori voi perustellusta syystä rajoittaa tätä oikeutta.

Kouluväkivalta tapahtuu piilossa aikuisilta. He eivät yksinkertaisesti voi nähdä ja kuulla kaikkea sinulle tapahtuvaa. Jos he näkevät yksittäisen tilanteen, he voivat pitää sitä normaalina oppilaiden välisenä kanssakäymisenä, tai jopa ystävällisenä eleenä. Interventioissa kouluihin on tavattu uhreja, joista on heti ja selvästi nähnyt, että he ovat uhreja, mutta koulun aikuiset ovat olleet asialle täysin sokeita. Uhri on voinut istua pelokkaana, lyhistyneenä ja yksin omassa nurkassaan. Hätä on näkynyt uhrin kasvoilta ja kehosta, mutta koulun aikuisille se on ollut aivan normaalia. Aikuisten sokeus lasten ja nuorten hädälle on pöyristyttävää mutta totta. Muut oppilaatkaan eivät näe kaikkea, vaikka hyvin tietävät oppilaiden välisen arvojärjestyksen. On turha odottaa, että joku muu paljastaa todellisuuden kuin sinä itse.

Kerro koulun henkilökunnalle jokaisesta väkivaltatapauksesta ja pidä päiväkirjaa, johon merkitset tapausten lisäksi yhteydenottosi ammattilaisiin. Päiväkirjasta voidaan myöhemmin tarkastaa, että mitä on tapahtunut ja milloin, ja miten usein sinä olet kertonut tapauksista koululle, ja miten koulu on niihin reagoinut.

Yhteistyö koulun kanssa saattaa onnistua. Koulun henkilökunta voi onnistua väkivallan lopettamisessa. Pyri yhteistyöhön ammattilaisten kanssa. Hyvällä tuurilla kohtaat ammattilaisia, jotka todella välittävät sinusta ja tekevät kaikkensa hyväksesi. Älä kuitenkaan ole naiivi. Usein vastassa on välinpitämättömiä ja vihamielisiä ammattilaisia, jotka ehkä vakuuttavat tekevänsä kaiken mahdollisen sinun hyväksesi, mutta toimivat aivan muulla tavoin. Uskominen ammattilaisten hyvään tahtoon ja oikeudenmukaisuuteen on hölmöyttä. Usein edessä on katkera taistelu ammattilaisia vastaan. Ammattilaisten, joiden velvollisuutena olisi olla puolellasi, ovat usein koulun ja muiden ammattilaisten puolella ja toimivat sinua vastaan.

Liittoudu kouluväkivallan uhrien kanssa. Yksin olet altavastaaja, mutta yhdessä teillä on joukkovoimaa. Liittoutumalla koulusi muiden uhrien ja heidän vanhempiensa kanssa sinä ja vanhempasi ette joudu yksin selvittelemään kouluväkivaltaa, vaan voitte isolla joukolla painostaa ammattilaisia.

Ole aktiivinen ja taistele oikeuksiesi ja hyvinvointisi puolesta. Koulun mielestä sinun pitäisi vain olla hiljaa ja odottaa, että ammattilaiset ja koulun muut oppilaat ratkaisevat ongelmat puolestasi. Älä ulkoista omaa elämääsi muille.

Älä vähättele kokemuksiasi. Sinä olet väkivallan uhri, vaikka muut vähättelevät ja selittelevät tapahtunutta. Vain sinä tiedät, mitä kokemasi väkivalta on. Älä käytä vähättelevää sanaa koulukiusaaminen, joka tarkoittaa niin eri asioita sanan käyttäjästä riippuen. Puhu asioista niiden oikeilla nimillä. Käytä sanoja kouluväkivalta ja kiusaamisväkivalta, sillä ne kuvailevat paremmin väkivallan todellista luonnetta.

Anna itsellesi anteeksi. Älä syytä itseäsi. Sinä et tehnyt väärin. Sinä et voinut vaikuttaa siihen, että jouduit uhriksi.

Pidä kiinni rajoistasi. Älä anna kenenkään rikkoa niitä. Sinulla ei ole velvollisuutta sietää minkäänlaista itseesi tai muihin kohdistuvaa väkivaltaa tai huonoa käytöstä. Pidä kiinni myös arvoistasi. Älä likaa itseäsi taisteluissa, joissa joudut käyttäytymään arvojesi vastaisesti.

Älä vaikene. Kirjoita tilanteestasi sosiaaliseen mediaan ja netin keskustelupalstoille anonyymisti Tor-verkon kautta. Koulun nimen ja maineen voit vapaasti tärvellä, eikä sinun tarvitse vaieta ammattilaisistakaan. Kokemusten ja nimien julkaiseminen auttaa muita varomaan kyseisiä ammattilaisia. Mediaa tuskin sinun tapauksesi kiinnostaa, mutta voit yrittää, koska ikävän julkisuuden pelko voi pakottaa ammattilaisia toimimaan oikein. Poliitikoille kirjoittaminen ei ole sen hyödyllisempää. Toki paineen ylläpitäminen poliitikkoja kohtaan voi pitkän ajan kuluessa vaikuttaa muutokseen kohti parempaa lainsäädäntöä.

Arvojärjestyksen huipulla olevat oppilaat määräävät miltä sinun tulee näyttää, mitä vaatteita sinun pitää käyttää, mistä asioista sinun pitää olla kiinnostunut, mistä sinun kuuluu puhua, mitä sinun kuuluu harrastaa, mutta sinun ei tarvitse osallistua sairaan arvomaailman ylläpitoon. Sinun ei tarvitse edes teeskennellä pitäväsi samoista asioista.

Et ole sellainen, millaiseksi väkivallan tekijät sinua väittävät. Väkivallan syynä eivät ole sinun henkilökohtaiset ominaisuutesi tai muut näennäiset seikat. Sinun erilaisuutesi, jota vastaan tekijät hyökkäävät, on tuotettua erilaisuutta. Tuotetulla erilaisuudella voi olla yhteyttä todellisuuteen vain näennäisesti tai ei ollenkaan. Älä koeta miellyttää muita muuttamalla itseäsi. Jos muutat yhden asian itsestäsi, tekijät keksivät jonkin toisen asian johon iskeä.

Sinua väitetään heikoksi, yliherkäksi, vaikka miksi. Et ole heikko. Olet alistettu. Väkivallan tekijöillä on ylivoima, jota vastaan kuka tahansa vastaavanlaisessa asemassa oleva olisi osittain tai täysin puolustuskyvytön. Koulun vaatimukset asettavat sinut alistettuun asemaan. Sinua koskevat eri säännöt. Koulussa kaikki väkivalta on ehdottomasti kielletty, mutta säännöt koskevat vain lainkuuliaisia oppilaita. Muiden huono käytös ja väkivalta selitetään pois. Yhteiskunta, joka ei kykene turvaamaan sinun oikeuksiasi, on heikko. Koulun henkilökunta on heikko, poliisi on heikko ja oikeuslaitos on heikko, kun he eivät saa antisosiaalisesti käyttäytyviä kakaroita kuriin.

Et ole laiska tai tyhmä, jos koulunkäynti ei kiinnosta, tai yrittämisestä huolimatta oppimistulokset jäävät kauas tavoitteistasi. Kouluväkivallan uhriksi joutuminen heikentää rajusti motivaatiota ja oppimista. Muita syitä huonoon koulumenestykseen ovat esimerkiksi oppimisvaikeudet, adhd, neurologiset häiriöt, erityisherkkyys, tai jatkuva kannustuksen ja onnistumisten puute ja toistuva negatiivinen palaute. Lapset myös kehittyvät eri tahdissa. Ensimmäisellä luokalla olevien lasten välinen ero kehityksessä voi olla useita vuosia, eikä eroa ole helppoa kaventaa ylemmilläkään luokilla, kun on jo koulun alaluokilla jäänyt muista jälkeen. Vaikeuksista kärsivien oppilaiden ongelmia ei välttämättä osata tunnistaa ja ratkaista.

Koulussa turhautuu ja tylsistyy. Koulu on optimoitu pienelle osalle oppilaista, eli niinsanotuille kympin tytöille. Kaikille ei sovi hiljaa paikallaan istuminen ja nippelitiedon pänttääminen aikuisen paasatessa turhaa tietoa luokan edessä. Koulu on pakkolaitos, jossa lapset ja nuoret eivät voi valita yhteisöään. Kouluun kerätään asuinpaikan määräämä läpileikkaus yhteiskunnasta tulevine huippuosaajineen ja ammattirikollisineen. Eipä ole ihme, että häiriökäyttäytyminen ja väkivalta rehottaa sellaisessa yhteisössä. Koulu on tehty aikuisten ehdoilla. Koulu toimii lähinnä lasten ja nuorten säilytyspaikkana, kun vanhemmat ovat töissä.

Koulu palkitsee perfektionismistä. Koulussa opittu epäterve työnteon malli altistaa työuupumukselle ja muille mielenterveyden ja persoonallisuuden häiriöille.

Älä polta itseäsi loppuun peruskoulussa. Peruskoulumenestyksellä ei ole paljoakaan merkitystä tulevaisuutesi kannalta. Arvosanoja voi korottaa peruskoulun jälkeen, jos opiskelun jatkaminen sitä vaatii. Opiskelusi ehkä viivästyvät, mutta se on pieni hinta mielenterveyden säilyttämisestä.

Koulusta saa kavereita. Tai sitten ei. Yhteisöstä ulossulkeminen on kouluväkivallan yleisin muoto. Uhrista levitetään tarinaa, että kenenkään ei pidä ystävystyä tai olla muutenkaan tekemisissä uhrin kanssa. Jokaista sääntöä rikkovaa uhkaa sama kohtelu. Yksinäisyys aiheuttaa suurta kärsimystä. Miksi rankaiset itseäsi seisomalla yksin koulun pihalla ja katselemalla kun muilla on hauskaa? Kavereita on helpompi löytää muiden samanhenkisten joukosta, esimerkiksi harrastuksista, järjestöistä ja netistä. Tahallista ulossulkemista ei pidä sekoittaa omasta halusta tapahtuvaan yksinoloon. Jotkut viihtyvät yksin, eikä se ole heille ongelma. Pitää kuitenkin huomioida, että yhteisöstä ulossuljettu väkivallan uhri voi kertoa viihtyvänsä yksin, vaikka todellisuudessa hän haluaisi edes yhden kaverin.

Kerro itsestäsi mahdollisimman vähän niin koulussa kuin sosiaalisessa mediassa. Ole erittäin varovainen mitä tietoja jaat itsestäsi. Kaikkea joskus jakamaasi tietoa voidaan käyttää sinua vastaan.

Väkivallan tekijät vaativat, ettet kerro heistä aikuisille. He pelottelevat sinua kostolla. Luulet ehkä, että sinun on parempi vaieta, koska aikuisilta tuskin saa apua ja tilanne vain pahenee, jos aikuiset tulevat väliin. Ajattelet, että säästät myös huoltajiasi huolestumiselta ja kärsimykseltä, jota tilanne heissäkin aiheuttaa. Väkivallasta ei pidä koskaan vaieta. Sinulla ei ole velvollisuutta alistua. Yhteiskunta toimii yksillä säännöillä, eikä ole oikein, että sinä alistut väkivaltarikollisten luomiin rinnakkaissääntöihin. Rikolliset teot pitää paljastaa, koska rikolliset pelkäävät paljastuvansa.

Kerää todistusaineistoa. Tallenna ääntä tai videota mobiililaitteellasi, jotta saat todisteita kouluväkivallasta. Liikkeellä on väärää tietoa, että salaa tallentaminen olisi rikos ja ettei koulussa saisi tallentaa, mutta sinulla on oikeus tehdä tallenteita omaan käyttöösi. Vasta tallenteiden julkaisu saattaa joissain tapauksissa olla laitonta.

Tallenna sinulle lähetetyt loukkaavat viestit. Seuraa, mitä sinusta kirjoitetaan sosiaalisessa mediassa ja muualla netissä, ja mitä kuvia ja videoita sinusta julkaistaan. Tallenna kaikki loukkaava materiaali ennenkuin ne poistetaan. Useilla ruutukaappausohjelmilla ja webbiselaimen lisäosilla voi tallentaa kerralla koko nettisivun. Älä vastaa väkivallan tekijöiden viesteihin. Viesteihin vastaaminen vain pahentaa tilannettasi, varsinkin samalla mitalla takaisin antaminen, koska silloin sinä itse näytät ulkopuolisten silmissä väkivallan tekijältä. Lähetä loukkaava materiaali nettipoliisin arvioitavaksi. Poliisi ja oikeuslaitos eivät luultavasti tee keräämilläsi todisteilla mitään, mutta enemmistö kansalaisista vihaa kouluväkivallan tekijöitä, joten voit käyttää todisteita väkivallan tekijöitä vastaan myöhemmin.

Varaudu siihen, että sinua ei uskota. Kertomaasi pidetään liioitteluna tai sitä ei uskota ollenkaan. Usein on vain sinun sanasi tekijöiden sanaa vastaan. Vaikka sinulla olisi todisteita, ne eivät riitä. Verille potkittu naama ehkä riittäisi todisteeksi väkivallasta, tai sitten ei. Todisteiden puuttuessa aikuisten on helpompi uskoa mukavampi selitys leikkimielisestä vitsailusta kuin systemaattisesta väkivallasta puolustuskyvytöntä uhria kohtaan.

Väkivallan tekijät voivat ajaa uhrin vaikeuksiin koulun henkilökunnan ja viranomaisten kanssa. Tekijät voivat harhauttaa aikuisia ja viranomaisia mukaan väkivallan tekemiseen. Uhrista voidaan levittää valheellisia väitteitä ja uhria vastaan voidaan esittää valheellisia syytöksiä. Uhria voidaan esimerkiksi syyttää koulukiusaajaksi ja tekijät voivat väittää itseään uhreiksi, tai uhri voidaan lavastaa varkaaksi. Uhria voidaan provosoida, kun tarkoituksena on saada uhri reagoimaan voimakkaasti ja käyttäytymään sääntöjen vastaisesti. Koulu sitten rankaisee uhria häiriökäyttäytymisestä.

Joissain tapauksissa saattaa näyttää siltä, että uhri ärsyttää muita tahallaan omalla käytöksellään. Sellaisessa tilanteessa on hyvä tutkia, että johtuuko käytös siitä, miten muut ovat häntä kohdelleet.

Blogissa ja tällä ohjesivulla on vain vähän ohjeita puolustautumiseen ja taistelemiseen väkivallan tekijöitä vastaan. Syy on yksinkertainen. Kouluväkivallassa tekijöillä on ylivoima ja uhri on alistettu. Näinollen uhrin keinot ja mahdollisuudet taistelussa niin fyysistä kuin henkistä väkivaltaa vastaan ovat vähissä. Suomen laki sallii itsepuolustuksen. Itsepuolustustilanteessa sinulla on oikeus käyttää kaikkia saatavilla olevia keinoja ja välineitä hyökkäyksen torjumiseksi. Vasta oikeuslaitos tulkitsee, oliko kyseessä oikeutettu hätävarjelu. Sinä voit parantaa itsepuolustuskykyäsi harjoittelemalla kamppailulajeja. Sinulla on oikeus puolustaa itseäsi, mutta se ei ole oleellista. Oleellista on vain se, että poistut väkivaltaisesta yhteisöstä etkä mene sinne takaisin ennenkuin väkivalta on kokonaan kitketty pois.

Älä edes yritä käyttää mitään verbaalisia nokkeluuksia väkivallan tekijöitä vastaan. Et sinä voi voittaa, sanoit mitä tahansa. Kaikki sanomasi käännetään sinua vastaan. Ja tietysti keksit jotain tarpeeksi nokkelaa, kun tilanne on auttamattomasti ohitse, yleensä kun valvot ja mietit tapahtunutta seuraavana yönä.

Testausvaiheessa, kun väkivallan tekijät vielä etsivät helppoa uhria, jämäkkä sanallinen tai fyysinen puolustautuminen ehkä saa tekijät perääntymään. Sinulla ei kuitenkaan ole velvollisuutta lunastaa oikeuttasi turvallisuuteen, vaan sinulla ON oikeus turvallisuuteen. Turvallisuuden toteutuminen on aikuisten vastuulla.

Sinulla ei ole velvollisuutta lyödä takaisin, vaikka takaisin lyöminen on todistetusti lopettanut kouluväkivaltatapauksia ja säästänyt lapsia vuosikausien piinalta. Sinua kohdellaan rikollisena, jos puolustaudut fyysistä väkivaltaa käyttäen tai lähdet kostamaan. Sinä joudut vaikeuksiin ja sinä joudut kantamaan vastuun, koska sinuun sovelletaan eri sääntöjä kuin kouluväkivallan tekijöihin, joiden käyttäytymistä suvaitaan ja selitetään. Takaisin lyöminen on erittäin ongelmallista ja suurella todennäköisyydellä erittäin haitallista osalle uhreista. Takaisin lyöminen saattaa vain provosoida ylivoimaisia hyökkääjiä entistä rajumpaan väkivaltaan. Toisaalta myös alistuva, passiivinen ja vetäytyvä uhri provosoi hyökkääjiä jatkamaan väkivaltaa. Vastuu kuuluu aikuisille. Lapsi on väärässä paikassa, jos lapsi joutuu alttiiksi fyysiselle tai henkiselle väkivallalle tai väkivallan uhalle. Lapsi ei saa joutua tilanteeseen, jossa hän joutuu itse kantamaan vastuun turvallisuudestaan. Lapsen ei kuulu alistua tai lyödä takaisin. Jos aikuinen ei muuten pysty suojelemaan lastaan, on lapsi pidettävä poissa väkivaltaisesta ympäristöstä.

Uhreja puolustavat oppilaat ovat pelkkä myytti. Uhrien puolustaminen vaatii yhteisön arvojärjestyksen huipulla oloa. Valitettavasti siellä ovat kouluväkivallan tekijät. Muut puolustamista yrittävät pudotetaan arvojärjestyksen pohjalle.

Kouluväkivallan tekijänä voi olla myös aikuinen, kuten opettaja tai muu ammattilainen. Sellaisessa tilanteessa lapsi tai nuori on erityisen haavoittuvassa asemassa. Auktoriteettiasemaansa väärinkäyttävää aikuista vastaan ei lapsen sanalla ole yhtään painoarvoa.

Väärinkäytöksiä tapahtuu aina asioitaessa ammattilaisten ja viranomaisten kanssa. Ammattilaiset joko suoraan rikkovat lakia tai tulkitsevat pykäliä omaksi edukseen.

Älä anna jargonin hämätä. Ammattilaiset yrittävät puhua sinut ja vanhempasi pyörryksiin sivistyssanoja vilisevällä jargonilla. Esimerkiksi he voivat puhua rooleista, joita tekijät ja uhrit ottavat. Väkivallassa ei ole kyse mistään roolileikeistä. Jargonilla he yrittävät osoittaa kuinka tyhmiä te olette, kun kehtaatte kyseenalaistaa heidän yliopistotason osaamisensa. Suomalaiset viranomaiset ovat tunnetusti niin pikkumaisia, että pienikin vastalause hallintoalamaiselta johtaa armottomaan kostoon.

Tiedä oikeutesi. Ammattilaiset voivat vaatia sinulta tai perheeltäsi asioita, jotka eivät perustu lakiin tai ovat lainvastaisia. Selvitä aina ensin vaatimusten laillisuus. Sinulla ei ole esimerkiksi velvollisuutta vastata kaikkiin kysymyksiin, joita sinulta kysytään. Sinulla ei ole velvollisuutta tunnustaa mitään eikä allekirjoittaa mitään. Sinun ei tarvitse osallistua mihinkään, mihin et halua tai koe tarpeelliseksi osallistua. Ammattilaiset voivat vaatia, että sinun on pakko jatkaa koulussa vaikka väkivalta jatkuu. Sinua tai perhettäsi voidaan vaatia osallistumaan kokouksiin, neuvotteluihin, tai vaikkapa terveydentilan tai kotiolosuhteiden selvittämisiin, vaikka kyseisellä taholla ei pitäisi olla mitään oikeutta vaatia sellaisia.

Hanki asianajaja ja ota hänet mukaan aina, kun asioit ammattilaisten kanssa. Sinun ei tarvitse olla henkilökohtaisesti yhteydessä kouluun, vaan voit pitää yhteyttä sinne asianajajasi välityksellä.

Luottamuksellisiksi luulemasi keskustelut ammattilaisten kanssa eivät ole luottamuksellisia. Tietojasi voidaan jakaa muille ammattilaisille. Ammattilaisilla on velvollisuus ilmoittaa huolestuneisuutensa eteenpäin muille ammattilaisille.

Tallenna kaikki tapauksesi käsittelyyn liittyvät keskustelut, puhelut, viestit ja kirjalliset dokumentit. Vaadi itsellesi kopioita ammattilaisten keräämistä todisteista ja kaikista ammattilaisten tekemistä tapaustasi koskevista kirjauksista. Neuvottelut, kokoukset ja myös epäviralliset tapaamiset on tallennettava alusta loppuun asti. Näin on mahdollista myöhemmin tarkistaa, kuka sanoi ja mitä. Lisäksi pöydälle nostettu tallennin saattaa herättää ammattilaisissa pelkoa edesvastuuseen joutumisesta, mikä pakottaa heidät toimimaan lain mukaan tapauksen ratkaisemiseksi.

Ammattilainen voi luulla, että hän on tehnyt työnsä hyvin, vaikka uhrilla on aivan toisenlainen näkemys asiasta. Kohtaaminen ammattilaisen kanssa voi olla uhrille hyödytön, huono, vahingollinen tai jopa traumaattinen. Kun ammattilaiset eivät tajua työhönsä kohdistuvaa kritiikkiä, he loukkaantuvat siitä ja muuttuvat vihamielisiksi uhria ja uhrin perhettä kohtaan.

Ammattilaiset voivat yrittää tilanteen kääntämistä sinun ja vanhempiesi syyksi. Tiedostakaa, että se on ammattilaisten normaali menettelytapa tilanteissa, joissa ammattilainen on itse toiminut laittomasti.

Vaadi, että väkivallan tekijöitä rangaistaan. Väkivaltarikollisten rankaisematta jättäminen rikkoo uhrin kokemuksen oikeudenmukaisuudesta.

Älä anna anteeksi väkivallan tekijöille, vaikka aikuiset vaativat sitä sinulta. Sinulta kukaan tuskin tulee anteeksi pyytämään, ja jos pyytää, niin tekee sen vain, koska aikuiset pakottavat. Sinun ei tarvitse yrittää ymmärtää väkivallan tekijöitä, vaikka aikuiset sitä sinulta vaativat. On täysin yhdentekevää, minkälaisista kotioloista tai taustoista väkivallan tekijät tulevat. Aikuiset yrittävät syöttää sinulle tarinaa reppanoista, jotka kärsivät itsekin tekemästään väkivallasta. Anteeksipyyntö, anteeksianto ja väkivallan tekijöiden esittäminen uhreina ovat tyhjää sanahelinää ja valheita, joiden ainoa tarkoitus on antaa mielenrauha asiaa sivusta seuranneille aikuisille, jotka eivät kykene katsomaan totuutta silmiin. Vanha myytti tekojaan katuvista kiusaajareppanoista on vain myytti. Tekijät tulevat loppuelämänsä uskomaan, että he eivät tehneet väärin, mutta sinä ansaitsit kaiken kokemasi.

Älä osallistu kokouksiin, joissa väkivallan tekijöitä tai heitä puolustavia henkilöitä on mukana. Kohtaaminen voi olla yhtä nöyryyttävä ja traumatisoiva kokemus kuin itse väkivalta. Väkivallan tekijät tulevat käyttämään tilaisuuden hyväkseen piinatakseen sinua aikuisten läsnäollessa. Kokouksissa vastassasi on ylivoimainen vastapuoli, joka yrittää kaikkensa vähätelläkseen tapahtunutta ja kääntääkseen tapahtuneen sinun syyksi.

Väkivallan tekijöiden ja heidän vanhempiensa kanssa on turha keskustella ja järjestää kokouksia. He pitävät sinua vain yliherkkänä itkupillinä ja vanhempiasi ylireagoivina hysteerikkoina. Vaarana on, että ammattilaiset yhtyvät näihin mielipiteisiin.

Älä sovittele väkivallan tekijöiden kanssa. Sinä olet uhri, eikä sinulla ole velvollisuutta sovitella. Ei ole mitään sovintoa, jota sinun pitäisi tehdä. Sovinto tarkoittaa, että sinä myötävaikutit väkivaltaan, ja sinä kannat oman osuutesi vastuusta. Älä kättele tekijää sovinnon merkiksi. Väkivaltarikollisia ei saa päästää vastuusta ilman seuraamuksia. Sovittelussa väkivaltarikollinen vain oppii, että rikollisia ei rangaista, vaan päinvastoin ymmärretään ja suvaitaan. Älä missään nimessä osallistu vertaissovitteluun, koska siitä on vertaisuus kaukana. Vertaissovittelu on tarkoitettu pikku riitojen ratkomiseen, kun osapuolet ovat tasavertaisia. Vertaissovittelu ei missään olosuhteissa käy puolustuskyvyttömään uhriin kohdistuvan väkivallan selvittämiseen. Vertaissovittelussa pikakoulutettu lapsi yrittää ohjata riitapukareiksi kuviteltuja osapuolia sopuun mistääntietämättömän aikuisen valvonnassa. Sovittelu on väkivallan uhrille oikeusmurha.

Poliisilta, oikeuslaitokselta, lastensuojelusta, psykiatriasta ja muilta ammattilaisilta et saa apua etkä oikeutta, vaan oikeusmurhan. Viranomaiset käyttävät mielivaltaa, rikkovat lakeja ja vääristelevät totuutta. Rikosilmoitusten tekeminen ja kaikenlainen virallisia teitä tapahtuva valittaminen ja käräjöinti on turhaa, jos haluat saada oikeutta. Vaikka kirjoittaisit kuinka hienoja selvityspyyntöjä ja valituksia tahansa, ja vaikka uskot lain olevan puolellasi, ammattilaisia vastaan taistellessa tulee seinä vastaan ennemmin tai myöhemmin. Hukkaat ehkä vuosia elämästäsi uuvuttavaan taisteluun, jonka lopputulos tuskin vastaa käsitystäsi oikeudenmukaisuudesta.

Alaikäisiä väkivaltarikollisia ei voi saada rikosoikeudelliseen vastuuseen, vaan ainoastaan korvaamaan rikottuja tavaroita, tuskin niitäkään. Alaikäisten tekemä väkivalta ei edes kuulu poliisille ja oikeuslaitokselle, vaan lastensuojeluviranomaisille. Peruskoulussa tapahtuneesta väkivallasta ovat vastuussa koulun henkilökunta ja opetusviranomaiset, joita on erittäin vaikea todistaa syyllisiksi ja voittaa oikeudessa. Keräämäsi todisteet eivät todennäköisesti riitä mihinkään, edes poliisitutkinnan aloittamiseen, puhumattakaan oikeuskäsittelystä. Viranomaisia ei "lasten väliset nahistelut" kiinnosta.

Sinulla on oikeus tehdä rikosilmoitus joka kerta, kun joudut fyysisen tai henkisen väkivallan uhriksi. Sinulla on oikeus tehdä valituksia kaikkiin mahdollisiin viranomaistahoihin, joiden toimialaan tapauksesi kuuluu. Sinulla on siihen oikeus. Periaatteessa paineen lisääminen viranomaisia kohtaan saattaa edistää yhteiskunnallista muutosta. Edesvastuuseen joutumisen uhka on varsin ikävää laittomasti toimineille ammattilaisille. Ammattilainen saattaa toimia toisin seuraavan kouluväkivaltatapauksen kanssa, kun vääntäessään vastausta kymmenenteen selvityspyyntöön hän tietää, että vastausta luetaan seuraavan kerran ylemmällä viranomaistaholla tai vauvafoorumilla.

Omaisuudellasi ei ole suojaa koulussa. Tavaroitasi voidaan varastaa ja rikkoa, eikä koulu vastaa niistä. Koulu ei vastaa esimerkiksi vaatteistasi, jotka koulun sääntöjen mukaan pitää jättää vartioimatta eteisen naulakkoon. Tee rikosilmoitus, jos tavaroitasi on varastettu tai rikottu.

Koulusi ehdottaa sinulle koulun vaihtamista. He ovat todenneet voimattomuutensa väkivallan edessä, tai he vain koettavat päästä sinusta helposti eroon ja siirtävät tapauksesi jonkun muun harmiksi. Ota huomioon, että voit helposti joutua uhriksi myös uudessa koulussa. Mutta harkitse tarkkaan. Koulun vaihtaminen saattaa auttaa. On tapauksia, joissa uhri on päässyt rauhaan vaihdettuaan koulua. Periaatteessa on väärin, että uhri joutuu lähtemään, mutta lapsen tai nuoren hyvinvointi on periaatetta tärkeämpää. Väkivallan tekijöitä ei eroteta koulusta, eivätkä tekijät joudu vaihtamaan koulua, koska lisäkulut kaatuvat kunnan maksettaviksi. Kun uhri vaihtaa koulua, se tapahtuu viranomaisten näkökulmasta vapaaehtoisesti, jolloin kunta ei ole vastuussa aiheutuneista lisäkuluista.

Sinulla on oikeus tehdä lastensuojeluilmoitus alaikäisestä kouluväkivallan tekijästä, mutta...

Varo lastensuojeluviranomaisia. Älä päästä tilannetta niin pitkälle, että sinusta tehdään lastensuojeluilmoitus. Lastensuojeluviranomaisten väliintulosta uhri voi joutua pahoihin vaikeuksiin. Edessä voi olla huostaanotto ja vuosikausien helvetillinen piina jossain lastensuojelulaitoksessa, sekä vuosikausien toivoton taistelu viranomaisten mielivaltaa vastaan. Älä koskaan asioi lastensuojeluviranomaisten kanssa ilman asianajajasi läsnäoloa. Lokakuun liikkeen nettisivuilta saa lisätietoa lastensuojelun kanssa toimimiseen.

Väkivallan uhriksi joutuminen aiheuttaa valtavaa kuormitusta mielenterveydelle. Hae sairauslomaa ennenkuin sairastut psyykkisesti. Sairauslomaa voit hakea, vaikka selkeitä oireita ei olisi. Valita jotain epämääräistä ja vaikeasti vääräksi todistettavaa, esimerkiksi toistuvaa päänsärkyä, kroonista väsymystä tai unettomuutta. Lääkäreille ja muille terveydenhoitoalan ammattilaisille valehtelu on ok. Koulusta lintsaaminen on ok, jos et saa lupaa poissaoloihin.

Mielenterveytesi kannalta on tärkeää, että et ole yksin kokemustesi kanssa. Etsi vertaistukea. Mutta ole todella tarkka mitä puhut ja kenelle puhut.

Älä usko selviytymistarinoihin. Monet julkisuuden henkilöt ovat kertoneet kokemuksistaan kouluväkivallan uhreina. Tarinoihin liittyy sanoma, että uhriksi joutuminen on vahvistanut heitä. Totuus on, että väkivallan uhriksi joutuminen ei vahvista, vaan tuhoaa. Toinen tarinoihin liittyvä sanoma on, että uhri tulee vielä menestymään, näyttämään väkivallan tekijöille, nousemaan heidän yläpuolelleen. Tarinat menestyksestä asettavat uhreille kohtuuttomia vaatimuksia. Ne aiheuttavat syyllisyyttä, korostavat tunnetta huonommuudesta ja saavat alisuoriutumiseksi jääneen elämän näyttämään vielä surkeammalta.

Väkivallan uhriksi joutuminen aiheuttaa hallitsemattomia tunteita ja ajatuksia. Sinulla on oikeus tuntea kaikkia tunteita, joita sisälläsi tunnet. Ei ole vääriä tunteita ja ajatuksia. On oikein tuntea vihaa, surua, katkeruutta, pelkoa, inhoa, kaikkea mitä tunnet, vaikka muut eivät niitä hyväksyisi. Tuntemasi viha on normaalia. Väkivaltafantasiointi tekijöitä, koulua ja ammattilaisia kohtaan on normaalia.

Monet väkivallan uhrit ajautuvat itsensä vahingoittamiseen, esimerkiksi päihteiden käyttöön tai itsensä viiltelyyn, hallitakseen sietämättömäksi käynyttä paha oloaan ja tunteitaan. Jotkut päätyvät yrittämään itsemurhaa. Vaikka tuntisit olosi kuinka pahaksi tahansa, ei sinun tarvitse vahingoittaa itseäsi, läheisiäsi tai sivullisia. Älä koe syyllisyyttä ja häpeää, jos paha olosi purkautuu epäsovinnaisilla tavoilla. Ihminen kestää vain tiettyyn pisteeseen asti. Etsi keinoja pahan olon purkamiseen ja tunteiden käsittelyyn.

Kirjoita synkimmistäkin ajatuksistasi, mutta käytä tietokoneellasi salausohjelmia arkaluontoisen aineiston suojaamiseksi. Pura pahaa oloasi ja käytä nettiä anonyymisti Tor-verkon kautta. Mikäli jäät kiinni arkaluontoisen aineiston kirjoittamisesta, tee selväksi, että kyse on vain fantasioinnista, tai että kirjoitat fiktiota.

Ulkonäköpaineet ja ulkonäköön kohdistuva kouluväkivalta voivat murskata nuoren uhrin. Ne aiheuttavat vahinkoa kehonkuvaan ja itsetuntoon. Seurauksena voi olla mm. syömishäiriöön sairastuminen.

Sukupuoleen ja seksuaalisuuteen kohdistuva väkivalta, niin fyysinen kuin henkinen, on osa kouluväkivaltaa. Se kattaa kaikki ei-toivottavat teot huuteluista, homotteluista, nolaamisesta ja mitätöinnistä fyysiseen kosketteluun ja raiskauksiin asti. Kouluväkivallan uhriksi joutuminen voi vahingoittaa yksilön kokemusta seksuaalisuudesta ja sukupuolesta. Vauriot voivat olla todella vakavia, ja ne voivat aiheuttaa ongelmia nuoruuden ja aikuisuuden ihmissuhteissa.

Sateenkaarinuori, sinut revitään koulussa kappaleiksi. Sinua ei tulla näkemään omana itsenäsi ja sinua ei tulla hyväksymään joukkoon. Et todellakaan tarvitse ympärillesi kouluhelvettiä, koska joudut todennäköisesti kamppailemaan niin itsesi kuin koko yhteiskunnan kanssa oikeudestasi olla oma itsesi. Koulu pitää käydä muulla tavalla kuin tavallisessa peruskoulussa. Älä jää yksin miettimään tilannettasi, vaan kysy heiltä, jotka ovat kokeneet saman. Varo tempautumasta liian syvälle sateenkaarimaailman ideologioihin. Kuuntele myös kriittisiä ääniä. Kuuntele heitä, jotka ovat olleet sisällä siinä maailmassa ja joutuneet myöhemmin katumaan. Mielenterveysongelmat eivät häviä sukupuolta vaihtamalla.

Älä puhu henkilökohtaisista asioista, mikäli on mahdollista, että kertomasi asiat kulkeutuvat ammattilaisille tai sivullisille henkilöille, jotka ilmoittavat sinusta eteenpäin. Myös sinulle läheisimmät ihmiset voivat erehtyä hakemaan sinulle ammattiapua, koska heille on uskoteltu, että he auttavat sinua tekemällä niin. Varo puheitasi koulun henkilökunnan, tukioppilaiden, psykiatrien, kuraattorien ja muiden ammattilaisten kanssa. He ovat vainoharhaisia tulkitsemaan puheitasi pahimman skenaarion mukaan. Valehtele, jos totuuden kertominen on vahingollista. Ole selkeä, järkevä, nöyrä ja hiljainen, vaikka sisälläsi kiehuu. Älä näytä voimakkaita tunteita. Älä julkaise tai puhu mitään, mistä joku voi tulkita, että olet vaaraksi itsellesi tai muille. Älä puhu asioista, jotka voidaan tulkita mielenterveyden ongelmiksi. Älä ilmaise vihaa millään tavalla. Jopa tekemäsi taideteos voi olla riittävä peruste pakkohoitoon.

Vaikka tunteesi ja ajatuksesi ryöppyävät valtoimenaan, älä uhkaile. Uhkailusta sinä joudut vaikeuksiin, paitsi jos teet sen anonyymisti Tor-verkon kautta. Kouluväkivallasta on harvoin riittäviä todisteita, mutta uhkailun takia sinua kohdellaan rikollisena. Mutta ei ole sinun vikasi, jos sinut on ajettu niin ahtaalle, että tunnekuohun vallassa tulet sanoneeksi tai tehneeksi ihan mitä tahansa.

Kouluväkivallan uhrina tuskin vältyt psykiatrialta. Vakiintunut toimintatapa ei ole rikollisen toiminnan estäminen ja rikolliseen kohdistuvat kurinpidolliset toimet, vaan uhrin saattaminen psykiatriseen hoitojärjestelmään. Et ole mielisairas, vaikka olet joutunut uhriksi. Sinut lähetetään kuitenkin hoitoon, koska ammattilaiset eivät muutakaan keksi. Tapauksesi on haitallinen koulun maineelle, ja ammattilaiset yrittävät vaientaa sinut ja tehdä sinusta syyllisen. ”Ei meidän koulussa kiusata, mutta sinä olet mielisairas.”

Suhtaudu kriittisesti psykiatriaan. Ben Furman kirjoittaa esipuheessaan James Daviesin kirjaan Cracked – Why Psychiatry is Doing More Harm Than Good: ”Psykiatrista palvelujärjestelmää ei ole milloinkaan luotu potilaita varten. Se on pikemminkin keskinäisen kädenväännön tuloksena syntynyt mielenterveyden eri ammattiryhmien etuja ja uskottavuutta palveleva alati muuttuva rakennelma, jonka tehtävänä ei ole auttaa potilaita parantumaan vaan edistää työntekijöiden hyvinvointia ja arvostusta yhteiskunnassa.” Samaa voidaan sanoa myös koululaitoksesta, lastensuojelusta, sosiaalitoimesta, työvoimapalveluista jne. Niitä ei ole tehty palvelujen käyttäjille, vaan aloilla työskenteleviä korkeakoulutettuja keskiluokkaisia ammattilaisia varten, joille ei muuten löytyisi koulutusta vastaavaa työtä tästä yhteiskunnasta.

Väkivallan uhriksi joutuminen voi aiheuttaa mielenterveysongelmia. Joku selviytyy kouluväkivallasta ongelmitta, toinen traumatisoituu vakavasti loppuiäkseen. Oireilun alkaminen ja ongelmien vakavuus ja kesto ovat hyvin yksilöllisiä. Mielenterveys voi oireilla monilla eri tavoilla. Jos kärsit mielenterveysongelmista, hae apua vain parhailta psykiatreilta ja psykoterapeuteilta. Varmista, että ammattilainen on erikoistunut traumapotilaiden hoitoon. Yksityissektorilta on paremmat mahdollisuudet löytää hyvää hoitoa, mutta mitään takeita siitäkään ei ole. Irtaudu huonosta hoitosuhteesta mahdollisimman nopeasti ja etsi parempi hoitosuhde. Sinulla on oikeus vaihtaa terapeuttia myös Kelan myöntämän kuntoutuksen aikana. Toimiva apu voi löytyä myös psykiatrian ulkopuolelta, esimerkiksi järjestöjen vertaistukiryhmistä. Vaihtoehtoja on, mutta virallinen järjestelmä vaikenee niistä. Ymmärrä, että edes parhaimmat ammattilaisetkaan eivät voi korjata kaikkia vaurioita. Elämänlaatua voidaan parantaa, mutta henkisiä vaurioita ja vaurioiden seurauksia voi joutua kantamaan mukanaan läpi elämän.

Mielenterveysongelmien kanssa eläminen ei ole mitään leppoisaa kotona makoilua. Elämä voi pahimmillaan olla pelkkää kurjuuden täyttämää kärsimystä vailla toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Riski mm. fyysisiin sairauksiin, yksinäisyyteen, työkyvyttömyyteen, köyhyyteen, syrjäytetyksi joutumiseen, päihdeongelmiin, ennenaikaiseen kuolemaan ja itsemurhaan on suurempi kuin niillä, joilla ei ole mielenterveysongelmia.

Huono psykiatrinen hoito vain pahentaa tilannettasi. Psykiatriassa käytetään mielivaltaa potilaita kohtaan. Mielivalta on samanlaista kuin lastensuojelussa. Laittomuuksia ja vääryyksiä tapahtuu psykiatriassa koko ajan. Pakkohoitoon joutuminen ja hoidossa koettu mielivalta voivat aiheuttaa loppuelämän kestäviä traumoja.

Kouluväkivallan aiheuttamia mielenterveysongelmia diagnosoidaan ja hoidetaan väärin. On valitettavan yleistä, että kouluväkivallan aiheuttamat traumat jäävät kokonaan huomioimatta ja hoitamatta. Hoito keskittyy pelkästään oireisiin ja lääkitykseen. Traumaoireet voidaan tulkita jopa skitsofreniaksi. Hoito on sitten sen mukaista.

Kaikkea sanomaasi tullaan käyttämään sinua vastaan ja tulkitsemaan pahimman skenaarion mukaan. Tuskaisena hetkenä sanomasi asia saattaa johtaa poliisikuulusteluun ja rikossyytteeseen. Käytännössä ammattilaisilla ei ole vaitiolovelvollisuutta.

Sinulla on oikeus nähdä sinua koskevat asiakirjat ja sinusta tehdyt merkinnät. Tekaistut merkinnät ja asiakirjojen väärentäminen ovat yleisiä ongelmia psykiatriassa ja lastensuojelussa. Papereissa voi olla virheellisiä ja valheellisia väitteitä sinusta ja terveydentilastasi. Vaikka nyt voi tuntua, ettei virheillä ole mitään merkitystä, virheet voivat osoittautua kohtalokkaiksi vielä vuosien päästä, koska oikeusistuimet pitävät asiakirjojen merkintöjä totuutena ja ratkaisevat juttuja niiden perusteella. Sinulla on oikeus vaatia korjausta kahden viikon kuluessa merkinnän tekemisestä.

Suhtaudu kriittisesti psyykenlääkkeisiin. Psyykenlääkkeet eivät tehoa aina ja kaikkeen, ja niillä on vakavia haittavaikutuksia, jotka saattavat aiheuttaa elinikäisiä vaurioita. Masennuslääkkeiden heikko vaikuttavuus potilaiden paranemiseen on jo todistettu metatutkimuksissa, mutta kouluväkivallan uhrina joudut todennäköisesti niitä syömään. Masennuslääkityksen aloittaminen on ehto kuntoutustuelle pääsyyn, mutta voit surutta ostaa lääkkeet ja heittää ne ongelmajätekeräykseen. Lääkärille voit sitten kertoa satuja, että lääkkeet on otettu ja ne auttavat, ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Mielenterveysongelmista kärsivänä joudut todennäköisesti tappelemaan julkisen terveydenhuollon, Kelan, sossun, kunnan, työvoimaviranomaisten ym. mielivaltaa vastaan. Käytäntö etuuksien ja palvelujen kanssa tuntuu olevan, että hakemukset hylätään automaattisesti ja päätöksistä täytyy valittaa. Tosin Kelan hylkäyspäätöksistä ei kannata valittaa, vaan pitää hankkia parempi lääkärintodistus ja tehdä uusi hakemus. Tulet kyllä vuosien, ehkä vuosikymmenien aikana tajuamaan, mitä luukulta toiselle juokseminen ja kyykyttäminen tarkoittavat. Tulet huomaamaan, että joudut pelaamaan peliä, jonka säännöt ovat mielivaltaisia, mutta jota sinun on opittava pelaamaan.

Mielenterveysongelmista kärsivät kohtaavat syrjintää, vähättelyä ja halveksuntaa. Tavallisilla ihmisillä on ennakkoluuloja mielenterveysongelmaisia kohtaan. Heidän antamat kehotukset ryhdistäytyä ja ottaa itseään niskasta kiinni ovat vain jäävuoren huippu. Älä kerro mielenterveysongelmistasi ihmisille, joiden ei tarvitse niistä tietää.

Syrjintään, vähättelyyn ja halveksuntaan syyllistyvät myös ammattilaiset ja viranomaiset. Tulet kohtaamaan ammattilaisia, jotka luulevat tietävänsä, että mikä sinua vaivaa ja mitä sinä tarvitset. He kohtelevat sinua kuin jatkuvaa valvontaa ja holhousta tarvitsevaa pikkulasta. Kun yrität kertoa, että he ovat väärässä, sinua pidetään hankalana ja yhteistyökyvyttömänä, ja kritiikki peilataan mielenterveysongelmista johtuvaksi. Se taas johtaa entistä kovempien keinojen käyttöön sinua kohtaan.

Fyysisiin ja varsinkin neurologisiin ongelmiin on vaikeampi saada apua, jos kärsit mielenterveysongelmista. Oireet voidaan helposti ohittaa ja väittää, että oireet johtuvat mielenterveysongelmista. Julkisesta terveydenhoidosta on vaikea saada lähetteitä jatkotutkimuksiin. Hakeudu tutkimuksiin ja hanki lausunnot yksityiseltä puolelta. Piilota Kanta-palveluun tallennetut mielenterveyteen liittyvät lausunnot ja kirjaukset niin, etteivät muiden terveydenhoitoalojen ammattilaiset näe niitä. Kanta-palvelussa voit tehdä myös hoitotahdon koskien mielenterveyshoitoa. Hoitotahto otetaan käytäntöön, jos joudut tilanteeseen, jossa sinua pidetään kykenemättömänä ilmaisemaan omaa tahtoasi.

Mielenterveysongelmaiset jäävät usein väliinputoajiksi, kun eläkkeelle ei pääse, mutta työkyky ei riitä työelämään. Yhteiskunnalle tulee halvemmaksi pitää työkyvyttömät ja vajaakuntoiset työttöminä työnhakijoina tai toimeentulotuen varassa kuin maksaa takuueläkettä. Yksilölle se tarkoittaa jatkuvaa epävarmuutta tulevaisuuden suhteen. Vaikka puhutaan, että nuoria jää paljon eläkkeelle mielenterveyssyistä, on eläkkeelle pääsy tosiasiassa erittäin vaikeaa. Mielenterveysongelmien vaikutuksia työ- ja toimintakykyyn vähätellään. Jos yksilö elää vähänkin aktiivista elämää, tulkitaan hänet helposti työkykyiseksi. Siksi kannattaakin olla kertomatta esimerkiksi erikoisista ja taitoa vaativista harrastuksista. Rima eläkkeelle pääsemiseen on niin korkealla, että lausunnot on kirjoitettava pahimman oireiston mukaan, ja silti vakuutuslääkärit voivat tulkita henkilön täysin työkykyiseksi.

Yhteiskunnassa vallitsee käsitys, että vain työtä tekevä ja tuottava ihminen on arvokas. Sosiaaliturvan varassa eläviä halveksitaan. Ongelma ei ole sinussa, vaan halveksijoiden päässä. Sinua ei auta syyllisyyden ja häpeän tunteminen ja itsensä ruoskiminen asioista, joille et voi mitään.

Armeija on paha paikka entiselle kouluväkivallan uhrille. Se on totalitaarinen pakkoyhteisö. Armeijan tarkoitus ei ole kasvattaa pojista miehiä, vaan brutalisoida teinipojat sokean tottelevaisiksi tappajiksi. Yhteisön arvot ovat suoraan junttimaisten öyhöttävien teinien arvomaailmasta. Kieltäydy asevelvollisuudesta. Hanki diagnoosi, jolla saat vapautuksen. Sen lisäksi, että asevelvollisuus ja siviilipalvelus ovat silkkaa orjuutta ja törkeä sukupuolten välisen tasa-arvon loukkaus, on asevelvollisuuteen perustuva armeija hyödytön nykyaikaisessa sodankäynnissä. Anna muiden uhrata itsensä turhan takia. Muut ovat kohdelleet sinua kuin roskaa, joten sinulla ei ole mitään velvollisuutta uhrautua muiden puolesta.

Ymmärrä, että kouluväkivallan uhrina olet joutunut hierarkian pohjalle. Sillä ei ole merkitystä, vaikka saisit arvosanoiksi pelkkiä kymppejä. Kaikki muut ovat arvoasteikossa sinun yläpuolellasi. Kouluväkivallan uhriksi joutuneet pojat ovat myös seksuaalisen hierarkian alimpina. Kaikki, mitä sinulle on kerrottu aiheesta ”tytöt, pojat ja tykkääminen”, on valhetta. Tytöt voivat osoittaa sinulle myötätuntoa, mutta seurustelukumppaniksi et kelpaa nyt etkä ehkä koskaan. Tytöt eivät kiinnostu nynnypojista. Tutustu pariutumisen raadolliseen todellisuuteen lukemalla miesasiamiesten kirjoituksia ja paranna markkina-arvoasi. Muuten jäät ihmettelemään, että mikä sinussa on vikana kun et kelpaa, vaikka olet niin kiltti ja kunnollinen.

Mieti tarkkaan, mikä tuottaa elämääsi hyvinvointia ja mikä ei. Kieltäydy koulutuksesta, harjoittelusta, työstä, kuntouttavasta työtoiminnasta, aktivointi- ja työllistämistoimenpiteistä ja muista toimista, jos koet niiden aiheuttavan vain lisää kärsimystä. Turhan yrittämisen sijaan tunnista ja tunnusta rajoitteesi. Unelmat ja tavoitteet, jotka olisivat olleet saavutettavissa aiemmin, eivät välttämättä ole enää realistisia. Työ ei ole elämän tarkoitus eikä ainoa tie hyvinvointiin. Tee elämästäsi mielekästä muilla tavoilla. Etsi omat juttusi ja nauti elämästäsi. Vapauta itsesi. Tutustu MGTOW-ajatteluun ja elämäntapaan.

Tee kaikkesi, ettei yksikään lapsi ja nuori enää joutuisi kouluväkivallan uhriksi.

Sivu päivitetty 1.4.2020